Jälleen yksi viikko on kulunut. Another week has passed.

Miten tässä aina käykin niin, ettei viikolla saa aikaiseksi päivittää blogia? Johtuukohan se siitä, että viikolla on kokoajan niin paljon mahtavia ihmisiä ympärillä ja niin mahtavaa tekemistä, ettei tule istuttua huoneessa. No... Jokatapauksessa: Tässä on taas kertomusta viikon askareista.

How does it always go like this, that during the week I can't manage to write an entry into my blog? Could it be because during the week I'm constantly surrounded by such great people and doing such marvelous things that I don't spend much time in my room. Well... In any case: Here's another story about the things we've done this week.


Maanantaina kuulimme esitelmän maahanmuutosta amerikassa ja kahden perheen risteävät tarinat viimeisen sadan vuoden ajalta. Iltapäivä kului draaman merkeissä kun jouduimme "tulikokeeseen" eli meidän tietämyksemme muinaisen kreikan teatterista testattiin kirjallisella kokeella. Kokeen jälkeen oli myös draamatunti, jonka aikana saimme kokeemme korjattuina takaisin. Loppuillan ohjelma sisälsi lähinnä kortinpeluuta ja rauhoittumista.

On monday we heard a presentation on immigration in america and the intertwined stories of two families from the past hundred years. The afternoon was spent with drama as we were "baptized by fire" by having our knowledge of ancient greek theatre was measured with a written test. After the test we also had a drama lesson during which we got our corrected tests back. The rest of the day consisted mainly of playing cards and relaxing.


Tiistaina olikin sitten laulutunteja koko päivä. Aamupäivällä teimme jo tutuksitulleita hengitys harjoitteita ja siirryimme pikkuhiljaa äänenmuodostuksen kautta stemmalauluun. Kappalevalinta oli osuva: Come what may -musikaalista Moulin Rouge, mutta sävellajia olisi minun puolestani voitu laskea, kun tuo oma ääniala ei aivan vastaa Ewan McGregorin äänialaa. Iltapäivällä olikin sitten tiukempi paikka, kun allekirjoittaneella oli ensimmäinen henkilökohtainen laulutunti. Siitä meinasi tulla hetkittäin jopa tulista, kun kaksi vahvaa taiteilijapersoonaa otti yhteen laulun merkeissä. Mutta isommilta vammoilta vältyttiin ja opin jopa joitain asioita. Ja oli myös hieno huomata, että opettaja osaa vaatia riittävän paljon opiskelijoiltaan alusta asti.

Tuesday was filled with singing lessons. In the morning we did the already familiar breathing exercises and moved slowly through vocalization into harmony singing. The choice of song was apt: Come what may -from the musical Moulin Rouge, but the key could've been lowered in my opinion, since my vocal range isn't quite the same as Ewan McGregor's. In the afternoon the going got even harder, when I had my first private singing lesson. It almost got heated at times, when two strong artistic personas went head to head in the field of singing. But no one was badly hurt and I even learned a few things. And it was also grand to discover, that our teacher knows how to demand enough of his students from early on.


Keskiviikkoaamuna olin niin fiiliksissä, että muut meidän ryhmässä alkoivat pohtimaan olenko edelleen järjissäni. Syy oli yksinkertainen: PARIAKROBATIA! Aloitimme kevyillä pyramidiharjoitteilla ja siirryimme pikkuhiljaa kohti vaikeampia liikkeitä. Lopulta kaksi ryhmäläistä onnistui kahden hengen kärrynpyörässä ja muutamat meistä kolmen hengen kuperkeikassa. Lounas tuli ikävästi harjoittelun tielle, mutta emme antaneet sen häiritä vaan menimme heti lounaan jälkeen takaisin saliin(vapaa-ajallamme) kokeilemaan kahta eri ryhmäliikettä, jotka haastavat luottamuksen ja lihaskunnon äärirajoilleen. Kun meitä kaikkia sattui tarpeeksi paljon, siirryimme harjoittelemaan pieniä näytelmiä jotka esitimme myöhemmin iltapäivällä toisillemme neljän hengen ryhmissä draamatunnilla. Näytelmien tyyli oli keskiaikainen kirkollinen runodraama. Ilta kuluikin taas sekoillessa porukalla keittiössä.

On wednesday morning I was so over the moon happy, that the other students in our group started wondering if I'm still sane. The reason was simple: PAIR ACROBATICS! We started with light pyramid exercises and moved slowly towards harder moves. In the end two students from our group managed a pair cartwheel and a few of us did a three-person-somersault. Lunch cut us of unfairly, but we didn't let that bother us and went straight back to the sport hall after lunch(on our free time) to try out a couple of group exercises that challenge the trust and physical fitness to the extreme. Once we were all hurting enough, we started to rehearse small plays that we performed for each other in groups of four later in the afternoon in the drama class. The style of the plays was medieval liturgical verse drama. The evening we spent just goofing of together in the kitchen.

Näin me vietämme iltamme.
This is how we spend our evenings.

Torstaina oli totuttuun tapaan tanssipäivä ja pikkuhiljaa alkoi jo tuntua siltä, että saattaa tässä oppia tanssimaankin vuoden aikana. En edelleenkään rakasta tasapainoa vaativia baletti- ja jazz-liikkeitä, mutta nykytanssi alkaa tuntua keholähtöisemmältä. Torstai-iltana olikin erikoisohjelmaa kun opiskelijakunnan hallitus järjesti tutustumisiltamat, joissa pelailtiin pelejä ja tutustuttiin muiden linjojen opiskelijoihin. Kuitenkin äänekkäimmät ja näkyvimmät opiskelijat löytyivät ehkä arvatenkin Performing Arts ja English Drama -linjoilta.

Thursday was a dance day as usual and it slowly started to feel like I might even learn how to dance over the year. I'm still not in love with the highly balance-oriented ballet and jazz movements, but contemporary dance is starting to feel a bit more body-based. Thursday evening we had special program owing to the fact that the board of the student council organized a get together, in which we played games and got to know the students from the other groups. Still the most loudest and most visible students were found maybe, unsurprisingly, in the Performing Arts and the English Drama -groups.

Ahkeraa opiskelua. Melkein.
Diligent studying. Almost.

Tänään olikin sitten hieman käynnistymisongelmia, mutta musiikin teorian rauhallisuus ja aivotoiminnallisuus auttoivat heräämään. Iltapäivällä siirryimme taas pianojen ääreen ja lähdimme varioimaan säestyskuvioita. Viikonloppu on jälleen käsillä ja huomisen ohjelmassa on kotimatka ja passin voimassaoloajan tarkistus. Ensi viikkoa innolla odottaen...

Today I had slight starting problems, but the serenity and cerebral quality of the theory of music lessons helped me wake up. In the afternoon we moved over to the pianos and conjured up variations of accompaniment styles. The weekend is at hand and on tomorrows schedule there's a ride home and checking the expiration date of my passport. Eagerly waiting for next week...

Pitkän ajan kuulumiset. A recap of a long time.

On kulunut jo liian pitkä aika viime kirjoituksesta, joten tekstiä pitäisi riittää.

It's been far too long since my last post, so I should have a lot to say.


Musikaalimme oli menestys niin yleisön kuin kriitikoidenkin silmissä ja sitä seuranneet kemut oli mukavat, joskin loppuilta päättyi kyyneliin. Esitystä seuranneet päivät menivät sumussa ja kesti kauan päästä kiinni vuorokausirytmiin.

Our musical was a success in both the audience and critics opinion and the following party was nice even though the evening ended in tears. The following days were kind of hazy and it took me quite a while to get back into the normal rhythm.


Perjantaina 19.9. hyvästelimme neljä ihanaa italialaista ja lähdimme keräämään voimia uutta viikkoa varten. Omalla kohdallani viikonloppu toi myös muutoksen ulkonäköön, kun kävin lauantaina luottokampaajani hoivissa hakemassa räyhäkkäämmän hiustyylin.

Uusi tukka vasemmalta
New hair from the left

Uusi tukka oikealta
New hair from the right

On friday the 19th of september we said goodbye to four lovely italians and headed home to gather strength for the next week. For me the weekend also brought a change in appearance when I went to my hairdresser to get a new, edgier hairstyle on saturday.









Tämä viikko alkoi rauhallisesti kun opettajamme antoi meille ystävällisesti maanantaiaamun vapaata ja iltapäivälläkin oli vain kevyttä teoriaopiskelua. Tiistaina aloitettiin sitten työskentely toden teolla, kun aamupäivällä oli nykytanssitunti, jonka piti samana päivänä ryhmämme jättänyt italialaistanssija. Tunti meni muuten hyvin, mutta omalle kohdalleni osui valitettava työtapaturma ja putosin reilun metrin korkeudelta selälleni.

This week started slowly because our teacher was kind enough to give us monday morning off and the afternoon consisted of only leisurely theory classes. On tuesday we started working for real by having a contemporary dance class in the morning, held by an italian dancer who left us on the same day. The class was otherwise fine, but I suffered an unfortunate accident and fell a little over a meter onto my back.


Tiistai-iltapäivän laulutunti oli vielä ihan siedettävä, mutta keskiviikon akrobatiatunnilla selkä alkoi sattumaan melko paljon ja oli pakko jättää osa liikkeistä tekemättä. Keskiviikon ohjelman täydensi draaman historian tunnit, joilla kävimme läpi esitelmämme kreikkalaisesta teatterista. Torstaiaamu meni osaltani ohi, koska selkä oli niin kipeä että kesti seitsemän minuuttia päästä sängystä ylös. Päivän mittaan kipu kuitenkin helpotti ja iltapäivällä pystyin jo tanssimaan melko täysipainoisesti.

The singing class on tuesday afternoon was bearable, but in the acrobatics class on wednesday my back started to hurt quite a lot and I had to skip a few of the exercises. The rest of wednesday was spent in two history of drama classes wherein we went over our presentations on greek theater. Thursday morning was almost a total miss for me, because my bad hurt so much it took me seven minutes to get out of bed. As the day went on, the pain eased up and in the afternoon I could dance with almost no problems.


Torstai-iltana leivoimme(tai tytöt leipoivat) piirakkaa kiitokseksi musiikkituotannon opettajallemme joka oli nähnyt paljon vaivaa kootakseen meille opintomateriaalia. Perjantaina olikin sitten koko päivä musiikkituotantoa joka muuttui käytännössä musikaalipalaveriksi ja saimmekin melko paljon aikaiseksi ja musikaalin runko alkoi hahmottua hahmoineen ja musiikkityyleineen.

On thursday evening we baked(or the girls did) some pie to thank our music production teacher, who had gone through a lot of effort in order to gather us some study material. On friday the whole day was music production which rapidly turned into a meeting about our musical and we got a lot done and a frame for our musical began to emerge with it's characters and music styles.

Valmistuu valmistuu
A work in progress

Valmis omenapiirakka
A ready apple pie

Perjantai-iltana minä käänsin aivoni "siviili"asentoon ja kävin Forssassa joulukonserttiin liittyvässä palaverissa. Muutaman tunnin palaverissa pääsimme taas hieman eteenpäin konsertin biisilistan ja rakenteen kanssa. Palaveri katkaistiin lyhyeen, sillä pystytimme Vain Elämää -katsomon ja keskityimme kuuntelemaan ja katselemaan kyseisen ohjelman tarjontaa. Paluumatkalla opistolle mietin palaverin antia ja totesin että ei minunkaan päässäni ihan kaikki kohdallaan ole kun kaikkeen tulee lähdettyä mukaan.

On friday evening I turned my brain into "civilian" mode and went to Forssa for a meeting about a christmas concert. In a few hour meeting we got a bit ahead in regards of the song list and form of the concert. The meeting was cut short, because we started watching Vain Elämää and focused on listening and watching what that program had to offer. On the journey back to the college I thought about the things that had been said in the meeting and wondered I can't be all right in my head for saying yes to everything.


Lauantaina olikin seuraavan palaverin aika ja tällä kertaa aiheena oli Ypäjän Musiikkiteatterin ensi kesän teos Täällä Pohjantähden Alla. Oli todella mukavaa nähdä paljon uusia kasvoja ja tietenkin vanhoja rakkaita tuttuja ja kuunnella uuden ohjaajan ja musiikinjohtajan/säveltäjän ideoita ja mielipiteitä tulevasta harjoituskaudesta.

On saturday I had another meeting and this time it was about Ypäjän Musiikkiteatteri and the production of Täällä Pohjantähden Alla which will be performed next summer. It was really nice to see a lot of new faces and of course lots of old loved acquaintances and hear the ideas and opinions of our new director and our music director/composer concerning the upcoming training period.


Palaverin jälkeen kävin yhden hullun teatterilaisen kanssa heittämässä pitkästä aikaa frisbeegolfia ja tulokset lienee paras jättää mainitsematta mutta hauskaa oli ja sai samalla liikuntaa. Illalla lähdimmekin sitten parin opistolaisen kanssa keilaamaan ja käytiinpä yhdellä oluellakin, vaikka minä taisin olla ainoa porukassa joka joi olutta.

After the meeting I went DiscGolfin with one crazy theater enthusiast for the first time in a long time and I think it's better to not mention the scores but we had a great time and got some exercise. In the evening we went bowling with a couple of fellow students from the college and afterwards we went for a beer, although I think I was the only one actually drinking beer.


Sunnuntai onkin sitten kulunut lähinnä lepäillessä ja yhden biisin nuottien kääntämisessä erilaiseen softaan. Hetkittäin on ollut päänsärkykin lähellä kun nuotit ovat niin harmillisen pieniä. Mutta tässäpä tätä taas painavaa asiaa pitkäksi aikaa ja yritän saada kirjoitettua useammin, ettei tarvitsisi näin pitkiä tarinoita kirjoitella.

Sunday has been mostly filled with resting and trying to interpret the notes of a song into another software. I've been close to headaches at times, because notes are so annoyingly small. But I think this is enough of heavy reading for a good long while and I'll try to write more often so as to not have to wrote such long stories.