Täällä ollaan ja nyt jo melkein jännittää. Löysin huoneeni ja kas. Kahden hengen huone joka vastaa kooltaan lähinnä pientä yksiötä. Huonetoveria ei ainakaan vielä ole näkynyt, joten on olemassa mahdollisuus että saan koko tämän valtavan salin itselleni(highly doubtful, but fingers crossed).
Linjalaisten nimilistaa silmäillessäni huomasin että saatan olla linjani ainoa mies. Mikäs sen mukavampaa, vaikka olisi toki ollut hienoa saada kasaan vaikka lauluyhtye tai kvartetti. Toinen asia, joka nimilistasta käy ilmi, on se että meitä on melko laajalta alueelta. Muutama suomalainen, yksi islantilainen, yksi venäläinen, yksi jenkki, ja liuta italialaisia. Italia on muutenkin vahvasti edustettuna Opistolla ja vaikka se kaunis kieli onkin, niin olisi kiva kuulla jotain muutakin. Onneksi naapurissa asuu pari suomalaismimmiä, niin kuulee edes vähän myös äidinkieltään.
Huomisesta päivästä on tulossa pitkä, mutta onneksi ei vielä kovin rankka. Alkavan viikon ohjelmassa on käytännössä kahta asiaa: Laulamista ja tanssimista. Voi siis olla ettei enää viikonloppuna kotona hirveästi tanssijalka vipata tai lauluhommat kiinnosta.
Opiston miinuspuolena on ehdottomasti mainittava pihan pienuus ja suuren kentän puuttuminen. Missä ihmeessä mä nyt treenaan frisbeegolffia? Lähimmälle radallekin on matkaa yli 20km. Saattaa heitot harventua, vaan onneksi talvikin on tulossa niin ei harmita niin paljoa.
Kello alkaa näyttämään sellaisia lukuja, että on syytä suunnitella nukkumista koska aamulla vekkari pärähtää epäinhimillisen aikaisin. Jos huominen koulupäivä ei vie kaikkia mehuja miehestä, niin saatanpa päivitellä ekan päivän tuntoja tänne blogiinkin. Stay tuned...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jos teillä on kysyttävää tai kerrottavaa, niin kukaan ei kiellä kommentoimasta.
If you've got something to ask or tell me, no one is forbidding commenting.