Matkan ensiaskeleet...

Miten se onkin niin, että vasta matkan aloitettuaan todella tajuaa matkan kokonaispituuden? Siltä ainakin itsestäni tuntui tänään, kun aloitimme "kevyesti" ensin kolmen vartin balettitunnilla sitten kolmen vartin breakdancetunnilla ja lounaan jälkeen vielä puolentoistatunnin jazztanssitunnilla. Vanha ukko koki olevansa jokseenkin jäykkä muihin opiskelijoihin verrattuna. Onneksi iltapäivän lopussa ollut laulutunti, eli äänialojen kuuntelu, toi hieman aurinkoa päivään opettajan kehoitettua minua pysymään baritonina ja muiden linjalaisten ihmetellessä miten voin laulaa niin matalalta.

Ja kyllähän siinä niin kävi, että linjan kaikki muut opiskelijat ovat todellakin tyttöjä. Nuoria tyttöjä. Keski-ikä linjalla on noin 20 vuotta, joka lisää vielä entisestään tunnetta vanhan ukon jäykkyydestä. Vaan sehän on ainoastaan plussaa, jos selviän noiden tyttöjen kanssa kevääseen asti hengissä. ;)

Huomisen päivän ohjelma onkin sitten hieman kevyempi, kun aamupäivä kuluu englannin kielen lähtötasotestissä ja laulutunnilla. Iltapäivä toki on taas täynnä tanssia, mutta sitä murehditaan vasta sitten...

Ryhmä tuntuu kaikenkaikkiaan mukavalta porukalta ja opettajien kanssa tulee helposti toimeen, eikä ainakaan tänään kukaan ollut otsa kurtussa. Kansainvälisyys näkyy ja kuuluu koko opiston alueella ja ikinä ei tiedä mitä kieltä vastaantulija puhuu äidinkielenään.

Niin joo ja se huonetoveri. Tuli tänään. On nuori suomalainen(LUOJAN KIITOS!) sälli, joka on opistolla opiskelemassa englantia päästäkseen yliopistoon lukemaan samaista kieltä.

Yksi mainitsemisen arvoinen asia lienee se, että kun pääsin tänään käymään vaa-alla, niin se näytti kahdeksan vuoden takaisia lukemia ja mies on siis päässyt takaisin ottelupainoonsa 52,5kg. Saas nähdä mitä se samainen vaaka näyttää toukokuussa...

Alkaa ajatukset olemaan yhtä lukossa kuin lihaksetkin, joten lienee parempi irroittaa näppäimistöstä ja jatkaa huomena jos sattuisi vaikka olemaan jotain järkevää kirjoitettavaa...