Niinhän se vierähti toinenkin päivä opiston uumenissa. Aamupäivän ohjelma oli rennon letkeää alkaen englannin kielen tasokokeella, josta luulin linjan Floridalaissyntyisen mimmin lähtevän ensimmäisenä, mutta se mimmihän lähti vasta toisena. Mun jälkeen. Ja opettaja sano kattoneensa mun koetta alustavasti ja kertoi sen menneen loistavasti.
Kielikokeen jälkeen oli vuorossa laulutunti, joka ei ollut rankka tai vaikea parkkiintuneelle kuorolaulajalle vaikka siellä opettajan lähes yksinomaan italian kielellä antamat ohjeet jo hieman hidastivat kärryille pääsemistä.
Iltapäivä olikin sitten lähes pelkkää tuskaa. Ensimmäisenä ohjelmassa oli teatteritanssitunti ja sen tunnin jälkeen olen vakuuttunut, ettei Ypäjän Musiikkiteatterissa ole kukaan ikinä tanssinut teatteritanssia. Sen verran rankkaa ja nopeatempoista touhu oli. Ja opettajan ohjeistuksesta suuri osa jälleen italiaksi. Mentiin myös senverran vauhdilla eteenpäin, että meidän linjan "vakioporukan" suomalaisosasto löysi konsensuksen siitä, ettei tunnista jäänyt meistä kenellekään mitään muuta käteen kuin lisää lihaskipua alavartaloon.
Liian lyhyeltä tuntuneen tauon jälkeen laitettiin kovapohjaiset kengät jalkaan ja aloitettiin steppitunti. Ja sehän oli yllättävän mukavaa! Enkä edes kuollu! Ja sain jopa askeleet osuun iskuille! Toki askeleet oli senverran helppoja, etten olisi ikinä kehdannut sanoa koko tunnilla käyneenikään, jos en olisi oppinut niitä. Ainoa ISO miinus steppitunnissa oli ohjeistus, joka oli: KOKONAAN ITALIAKSI!
Toki liiallisella italian kielen kuulemisella on myös hyvätkin puolensa. Sitä alkaa jo melkein ymmärtämään. Saatanpa siis oppia jopa puhumaan kyseistä kieltä ennekuin tämä vuosi loppuu...
Loppupäivän ajattelin viettää kahtiajakoisesti: Ensin käydä kylillä vetämässä jotain läskimättöä kupuni turvoksiin, koska vaikka opiston ruoka onkin suht hyvää kouluruuaksi, ei siitä ihmisten ravinnoksi ole. Ainakaan tarvittavissa määrin. Läskeilyn jälkeen ajattelin mennä liikuntasaliin repimään jumiutuneita reisilihaksiani auki ja treenaamaan ehkä vähän potkuja. Tai jos siellä on porukkaa, niin ei muuta kuin tulikepit auton takakontista ja pihalle treenaamaan(ilman tulta, ettei tule tappioita).
Mutta eihän se läskeily tässä sängyllä loikoillen onnistu. Eli lähtö kylille on N-Y-T-HETI! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jos teillä on kysyttävää tai kerrottavaa, niin kukaan ei kiellä kommentoimasta.
If you've got something to ask or tell me, no one is forbidding commenting.