Kaksi päivää, jotka tuntuivat viikolta. Two days that felt like a week.

Pari päivää on ollut blogissa hiljaista, koska on kerrankin ollut elämää. Ihania ihmisiä, mahtavia hetkiä, öisiä keskusteluja ja vähän opiskeluakin.

It's been quiet in the blog for a few days, because I've been living for once. Marvelous people, fantastic moments, nighttime conversations and a bit of studying.


Keskiviikko alkoi akrobatialla, jonka pääasiallinen tavoite oli käsilläseisonta. Olihan se tosi nastaa, mutta myös hemmetin rankkaa koko kropalle kun ei ole kyseistä taitoa käytännössä ikinä tarvinut. Iltapäivä oli omistettu itseopiskelulle ja draaman historialle. Itseopiskeluaika kului musikaalin suunnitteluun ilman mainittavia tuloksia ja draaman historia oli ihmeen eläväistä ja kiinnostavaa(luultavasti siksi ettei puhuttu ihan pelkistä kreikkalaisista).

Wednesday began with acrobatics, the main goal of which was to be able to do a hand-stand. It was in fact really neat, but also extremely hard for the whole body because I've practically never needed that skill. The afternoon was dedicated to self study and history of drama. The self study time was used to planning the musical, without any mentionable results and the history of drama was surprisingly vivid and interesting(probably because we didn't only discus the greeks).


Keskiviikkoiltana lähdettiinkin sitten tarkastamaan Huittisten "yöelämä" isolla jengillä ja lyhyesti ilmaistuna ilta päättyi puoli kuusi aamulla pitkän henkevän keskustelun jälkeen. Illan aikana ehti tapahtua kaikenlaista hauskaa ja saattoipa siinä yksi tai kaksi tuoppostakin tyhjentyä. "Aikainen" nukkumaanmeno kuitenkin teki tehtävänsä ja torstaiaamun oppitunti jäi väliin, hävittyäni taistelun tyynyä vastaan.

On wednesday evening we decided to go inspect the "night life" of Huittinen with a big group of people and long story short the night ended at five thirty in the morning after a lengthy intelligent conversation. Over the course of the evening a lot of fun stuff happened and I may have emptied a pint or two. Going to bed "early" did it's job and I skipped the first lesson of thursday having lost the battle against my pillow.


Torstain ohjelma koostui erilaisten tanssityylien opettelusta ja venyttelystä. Onneksi tällaisia intensiivisiä tanssipäiviä ei ole kuin yksi tai kaksi viikossa, koska tällä hetkellä koko kroppa huutaa armoa ja suurinta ääntä pitävät syvät vatsalihakset ja selkä. Torstai-iltana vietimme jälleen aikaa jo melko selkeäksi muodostuneella vakioporukalla(muutamalla vahvistuksella).

Thursday's schedule consisted of different styles of dancing and some stretching. Luckily we only have like one or two of these intensive dancing days a week, because at the moment my whole body is shouting for mercy and the loudest cries are coming from my deep abs and my back. On thursday evening we hung out with the usual crowd(with a few extras).


Vaikka näitä tekstejä yrittäisi pitää lyhyenä ja kirjoittaa hyvissä ajoin, huomaan aina kirjoittavani pitkiä tarinoita myöhään yöllä. Nyt on siis taas aika aloittaa rauhanneuvottelut tyynyn kanssa ja sulkea silmät tältä päivältä.

Even though I try to keep these posts short and write them at decent hours, I find myself writing long stories late at night. So now it is again time to start peace negotiations with my pillow and close my eyes for the day.